Tinttitaival Humlassa 26.10.2024

Lauantaina 26.10.2024 järjestettiin Porvoon Humlan maisemissa Tinttitaival. Tinttitaival liittyy uuteen valtakunnalliseen Tinttimetsä-hankkeeseen, joka on osa METSO-ohjelmaa (linkki: Tinttimetsä). Hanke kouluttaa sekä metsänomistajia että metsäammattilaisia järjestämällä mm. maastoretkeilyjä eli Tinttitaipaleita ympäri Suomea. Humlan Tinttitaival olikin maan ensimmäinen taival.

Hankkeen kaikki toiminta perustuu tutkimustietoon, jonka pohjalta pyritään vastaamaan tärkeisiin kysymyksiin kuten millaisia ovat metsät, joissa metsätiaiset menestyvät, ja mitä voimme tehdä, että näiden metsien määrä lisääntyisi ja metsätiaisten uhanalaisuuskehitys saataisiin kääntymään parempaan suuntaan. Metsätiaisilla tarkoitetaan yleisesti hömö-, kuusi- ja töyhtötiaisia, sekä pohjoisen lapintiaisia. Näistä varsinkin hömötiainen on vähentynyt 2000-luvulla jopa 60 % ja laji onkin nykyään luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN). Myös töyhtötiainen on luokiteltu vaarantuneeksi (VU, linkki: Suomessa uhanalaiset lintulajit).

Humlan tinttitaipaleelle osallistui noin 30 metsäomistajaa. Kouluttajina toimivat Jukka Ruutiainen Metsäkeskuksesta sekä Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta (LUOMUS). Lisäksi paikalla oli PSLY:stä suojeluasiantuntija Mauri Leivo, puheenjohtaja Jari Lehtinen sekä Lauri ja Sarianne Hallamäki. Taipaleella kierrettiin vajaan 4 kilometrin lenkki, ja matkan varrella pidettiin useampi opastusrasti keskusteluineen liittyen juuri ylämainittuihin kysymyksiin.

Metsänomistajia opastusrastilla, etualalla Mauri Leivo (PSLY). (Kuva Jari Lehtinen)

Jukka Ruutiainen (Metsäkeskus) ja Aleksi Lehikoinen (LUOMUS) opastamassa. (Kuva Jari Lehtinen)

Tapahtuma sai paljon positiivista palautetta metsänomistajilta, tarjoten uutta tietoa sekä hyviä käytännön vinkkejä, joita jokainen metsänomistaja voi omassa metsässään tehdä metsätiaisten ja siten muunkin metsäluonnon elinolosuhteiden parantamiseksi. Hyvässä tinttimetsässä on tyypillisesti eri puulajeja sekapuustona, vaihteleva puuston ikärakenne ja tiheys, lahopuita sekä metsän kerroksellisuutta. Parantuneiden elinolosuhteiden lisäksi monimuotoinen metsä ei ole myöskään niin altis metsätuhoille. Metsätöiden yhteydessä olisi hyvä jättää metsään pökkelöitä tai niitä voi myös tehdä tarkoituksella, esim. katkaisemalla runko 1,5–4 m korkeudelta ja jättämällä rungon alaosa juurineen maahan. Samoin esimerkiksi jo n. 15 cm läpimittaisen kaatuneen lyhyenkin koivu- tai leppäpökkelön nostaminen tuettuna pystyyn voi antaa arvokkaan pesäkolomahdollisuuden hömötiaiselle! Lisäksi halutessaan metsänomistaja voisi pidentää metsän hakkuukiertoa, niin että metsään jää vanhempia puita, sekä tarjota metsäänsä korvausta vastaan pysyvään suojeluun METSO-ohjelman kautta.

Aiheesta oli laaja kirjoitus Uusimaa-lehdessä (linkki: Uusimaa), ja paikalla oli myös YLE:n toimittaja tekemässä juttua Metsäradioon.

Iso kiitos Laurille ja Sariannelle, jotka järjestivät retken loppupuolella osallistujille mukavan laavutapahtuman perinteisen nuotiomakkaran kera! Laavulla esiteltiin osallistujille myös hieman lintuyhdistyksen toimintaa.

Laavulla vilkas keskustelu jatkui nuotiomakkaran kera! (Kuva Jari Lehtinen)