PSLY:n kummiselkälokki sai nimekseen Tove

Viime talvena järjestetty PSLY joulukeräys mahdollisti sen, että yhdelle uudelle selkälokille voitiin asentaa satelliittilähetin. PSLY:n sponsoroimaksi satelliittiselkälokiksi oli BirdLifen ja Novian yhteisessä projektissa valikoitunut naaraslintu, ja jäsenistön nimiehdotusten joukosta "kummiselkälokkimme" nimeksi valittiin Tove. 

Nimi Tove yhdistää linnun hyvin toiseen tunnettuun ulkosaariston asukkaaseen, Tove Janssoniin, ja onhan Pellingin ulkosaariston Natura 2000 alue, johon Klovaharunkin kuuluu, meidän alueemme viimeisiä selkälokin pesimäpaikkoja. PSLY:n alueellahan pesii valitettavasti enää vaivaiset noin 15 selkälokkiparia (PSLY:n alueen selkälokkitilanteesta voi lukea Arto Juvosen artikkelin Corvus-lehdessä 2024).

Tovesta on nyt avattu seurantasivu BirdLifen kotisivuilla, ja tuo satelliittiselkälokkisivusto löytyy oheisesta linkistä. Ilmeisesti Toven pesintä ei valitettavasti viime kesänä onnistunut, vaan lintu kierteli jo heinäkuussa eri paikoissa Pohjanlahden ja Selkämeren alueella. Syksyllä sillä ei näyttänyt olevan kiirettä lähteä muuttomatkalle, elokuussa se kierteli eri selkälokkikolonioissa, ja koko syyskuukin kului vielä Selkämerellä ja etelämpänä Itämerellä. Lokakuun loppuun mennessä se oli seikkaillut Tonavan varsilla ja päätynyt sitten Turkkiin. Mielenkiintoista nähdä, minne Tove asettuu talvehtimaan!

BirdLife Suomi | Satelliittiselkälokit

Selkälokin nimialalajin fuscus tilanne on huolestuttava, ja laji on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN). Kun lintuja oli 1960-luvulla pelkästään Suomessa lähes 20 000 paria, niin koko maailman kannan on arvioitu olevan enää noin 15 000 paria. Suomen kanta on vuoden lintu 2024 arviossa painunut jo alle 6 000 parin! Viimeisten kymmenen vuoden aikana Suomen kanta on pudonnut edelleen 28 %, ja itäisellä Suomenlahdella kanta on romahtanut jopa yli 70 %. Suurimmat selkälokkimäärät ovat Keski-Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla. Nämä tiedot ja paljon lisää löytyy Martti Harion kirjoittamasta mainiosta selkälokkikatsauksesta uusimmasta Linnut-vuosikirjassa 2024.

Satelliittiseuranta antaa hyvät mahdollisuudet ymmärtää paremmin selkälokin ruokailureittejä, jotka voivat olla jopa yli 100 km mittaisia, samoin sekä muuttoreiteistä että talvehtimisalueista saadaan lähettimien avulla uutta tietoa. Tämä auttaa kohdistamaan suojelutoimenpiteitä oikeisiin paikkoihin, olipa kyse siten Itämeren alueesta (esim. predaatio) tai Afrikasta (ympäristömyrkyt kuten DDT, jota Afrikassa edelleen käytetään). Suomella on erityisvastuu selkälokin suojelussa, onhan nimialalaji fuscus edelleen "maailman suomalaisin lintu".

Toivotamme Tovelle pitkää ikää ja pesimäonnea!