Suomen neljäs lintuatlas 2022-2025

Keväällä 2022 BirdLife ja Luomus käynnistivät järjestyksessään neljännen Suomen pesimälintuatlaksen, joka toteutetaan vuosina 2022-2025.

Lintuatlaksen perusajatuksena on selvittää Suomen pesimälinnuston nykylevinneisyys 10 x 10 km ruuduissa. Kun kaikkien Suomen noin 4 000 ruudun havainnot kootaan yhteen, saadaan tulokseksi lajikohtaisia atlaskarttoja, josta käy yhdellä silmäyksellä ilmi, millainen on kunkin lajin levinneisyys Suomessa 2020-luvun alkupuolella. Lajikarttoja selailemalla näkee, mitä lajeja pesii missäkin päin maata.

Kysymykseen, kuinka runsaana lajit pesivät eri atlasruuduissa ja ylipäätään Suomessa, atlashanke ei anna vastausta. Se tieto saadaan mm. vakiolinja- ja muista kannanseurantalaskennoista. Toki kaikkein harvinaisimpien lajien osalta atlaksesta saa vahvoja viitteitä myös runsaudesta, koska niitä harvoin pesii enempää kuin yksi pari per ruutu.

Vertailemalla meneillään olevan atlaksen tuloksia edellisiin valtakunnallisiin atlaksiin (1974-1979, 1986-1989 ja 2006-2010) sekä Porvoon seudun omaan 'epäviralliseen' lintuatlakseen 2003-2005 (ks. linkit) voidaan lisäksi tarkastella lintujen levinneisyyden muutoksia eri atlasaikakausien välillä.

Lintuatlas on erittäin tärkeä ja hyödyllinen hanke. Se palvelee lintujen suojelua, koska linnustossa tapahtuvat muutokset auttavat ymmärtämään entistä paremmin ilmastonmuutoksen, hakkuiden, rakentamisen ja muun ihmistoiminnan seurauksia sekä tekemään tarvittavia päätöksiä niiden aiheuttamien haittavaikutusten ehkäisemiseksi ja luontokadon hidastamiseksi.

Porvoon seudun lintuyhdistys PSLY osallistuu muiden BirdLifen jäsenjärjestöjen tavoin lintuatlaksen toteutukseen. PSLYn atlasvastaavana toimii Mauri Leivo (mauri.leivo(at)gmail.com, p. 050 436 1819). Atlaksen valtakunnallisina vetäjinä puolestaan Heidi Björklund (Luomus) ja Aapo Salmela (BirdLife).

Atlakseen osallistutaan hyvin yksinkertaisesti tekemällä pesimäaikaisia havaintoja linnuista ja ilmoittamalla havainnot Tiiraan tai Luomuksen atlastietokantaan (Laji.fi). Pesintään viittaava havainto — ja siten atlashavainto — on jo sopivassa biotoopissa pesimäaikaan havaittu lintuyksilö ilman, että sen tarvitsee edes laulaa, rakentaa pesää tms.

Lähtökohtaisesti atlashavaintoja voi tehdä kaikkialla missä lintuja ylipäätään pesii. Esimerkiksi oman kodin tai mökin ympäristössä retkeily on mainio atlakseen osallistumisen muoto.

Atlashavaintoja voi tehdä luonnollisesti vain lintujen pesimäkaudella — siis keväällä tai kesällä. Atlaskausi on kuitenkin pitkä, koska eri lajit pesivät hyvinkin eri aikaan. Yleissääntönä voidaan sanoa, että meillä talvehtivat lajit, ns. paikkalinnut, pesivät aikaisemmin kuin keväällä etelän mailta tänne saapuvat muuttolinnut. Esimerkiksi käpylinnut, useimmat pöllöt, merikotka, korppi ja kesykyyhky  aloittavat pesimätouhunsa jo kevättalvella, kun taas viimeisiä sorsa-, kyyhky- tai pikkulintupoikueita voi nähdä vielä syyskesällä.

Lisäksi pesimäkauden pituus vaihtelee huomattavasti eri lajeilla riippuen mm. lajin koosta. Monet pikkulinnut voivat hoitaa koko pesimäruljanssin kuukaudessa puolessatoista, kun taas joillakin isokokoisilla petolinnuilla pesintä alusta loppuun saattaa viedä puolikin vuotta. Toisaalta monet nopsaan pesivät lajit — kuten tiaiset ja kyyhkyt — saattavat kasvattaa kesän aikana monta pesuetta, jolloin niidenkin pesimäkausi voi venyä pitkäksi.

Atlasretkeilyä on helppo harrastaa myös lyhyesti. Varttitunninkin pikkuretkellä ehtii nähdä jonkun uuden lajin tai vaikkapa varmistaa pesinnän reviiriltä, jossa oli aiemmin kuullut vain laulavan linnun. Eikä maastoon tarvitse rynnätä aina kukonlaulun aikaan, vaan pesimähavaintoja voi tehdä yhtä hyvin mihin aikaan päivästä hyvänsä. Linnut eivät keskeytä pesimätouhujaan aamun jälkeen!

Atlashavaintojen syöttö Tiiraan tapahtuu muuten ihan samalla tavoin kuin muidenkin havaintojen, mutta havaintoon on muistettava aina lisätä sekä linnun paikka että pesimisvarmuusindeksi (PVI). Jos jompaa kumpaa näistä ei ole, havainto ei päädy atlakseen.

Pesimisvarmuusindeksi kertoo, millä todennäköisyydellä laji havaintosi perusteella pesii ruudussa:  mahdollisesti (PVI 2-3), todennäköisesti (PVI 4-6) tai varmasti (PVI 7-8).

Pesimisvarmuusindeksit perustuvat linnun havaittuun käyttäytymiseen. Esimerkiksi kerran ruudussa havaittu laulava lintu merkitsee mahdollisesti pesivää lajia, pesässä sirittävät poikaset puolestaan varmaa pesintää.

Tiirassa PVIn syöttöruutu näkyy 'Lisätietoja'-kohdan oikealla puolella. Kun siinä olevaa nuolta klikkaa, tallennusnäkymän yläosaan keltaiselle pohjalle ilmestyy PVIn eri luokat ja ohjeet niihin (siniset linkit suluissa). Sitten kun oikea PVI on selvinnyt, valitaan Pesimisvarmuusindeksi-alasvetovalikosta oikea numero ja se on siinä.

Atlaksen ruutujaosta ei periaatteessa tarvitse välittää, koska Tiiran paikkatiedot ohjaavat ne aina oikeaan ruutuun.

Pesimisvarmuusindeksit

PSLYn alueen ruutujako

Atlaksen valtakunnallinen tulospalvelu

Atlaksen omat nettisivut

Tarkempaa tietoa atlaksesta

PSLYn oma erillinen lintuatlas toteutettiin vuosina 2003-2005. Sen raportti on luettavissa PSLYn nettisivuilla. Tässä raportissa on esitetty lisäksi kaikki perusasiat lintuatlaksesta ja sen toteuttamisesta. Suosittelen!

Aiemmat valtakunnalliset lintuatlakset

Kahdesta ensimmäisestä valtakunnallisesta atlaksesta (1974-1979 ja 1986-1989) tehtiin oma kirja (ks. kirjallisuus), kolmannen (2006-2010) tulokset ovat netissä (joskin hyvin laajana ja hieman työläästi luettavana)

Syventävää atlastietoa

Täällä Luomuksen atlassivustossa voit katsoa monenlaisia atlakseen liittyviä tilastoja ja tietoja. Kannattaa surffailla myös ao. sivun alasivuille, siellä on paljon mielenkiintoista.

Ruutukohtainen 3. ja 4. atlaksen vertailu

Täällä Luomuksen atlassivustossa voit katsoa kaikkien ko. ruudulla havaittujen lajien tilanteen 3. ja 4. atlaksessa.